| Edellinen | | Kieliopin sisällysluetteloon | | Seuraava |
Suomessa substantiivien eri tehtäviä lauseessa ilmaistaan sijapäätteiden avulla: "minä syön kalaa" tai "Pekka katsoo televisiota kotona". Ilman sijapäätteitä lauseita saattaisi olla melkoisen vaikea ymmärtää, koska ne saattaisivat silloin tarkoittaa montaa eri asiaa. Esimerkiksi lause "Pekka katsoo televisio koti" voisi tällöin tarkoittaa "Pekka katsoo televisiosta kotia" tai "Pekka katsoo television kotiin" jne. Ymmärsitte varmaankin pointin. Toki minulle tulee ainakin ensimmäisenä mieleen kyseisestä lauseesta, että Pekka katsoo telkkaria kotosalla, mutta aivan varma ei voi olla...
Koreassa sijapäätteiden virkaa toimittavat (liite-)partikkelit, joita kutsutaan joskus myös nimellä postpositiot. Partikkelien avulla siis määritetään mitä osaa mikäkin sana lauseessa näyttelee. Partikkelit voidaan jakaa käyttötarkoituksensa mukaan kolmeen eri ryhmään: 격조사 eli sijapartikkeleihin, 접속조사 eli konjunktiopartikkeleihin ja 보조사 eli apupartikkeleihin.
격조사 eli sijapartikkelit määrittävät pääsanansa kieliopillista tehtävää lauseessa. Esimerkiksi partikkelit 가/이, 에(서) ja 를/을 ovat sijapartikkeleita. 접속조사 eli konjunktiopartikkelit taas yhdistävät lauseita tai substantiiveja toisiinsa. Esimerkiksi partikkelit 고, 면 ja 과/와 ovat konjunktiopartikkeleita. Viimeinen partikkeliryhmä eli 보조사, apupartikkelit, eivät ainoastaan määritä pääsanansa kieliopillista tehtävää vaan lisäävät siihen lisäksi erityisen merkityksen, kuten "myös", "vain", "johonkin verrattuna" tai "jopa". Esimerkejä apupartikkeleista ovat 는/은, 도, 만 ja 마저.
Kuten suomen sijapäätteet, niin myös partikkelit tulevat sen sanan loppuun, jota ne määrittävät. Ne ovat myös ymmärtämisen ja lauseen merkityksen kannalta yhtä tärkeässä osassa kuin suomalaiset vastineensa. Jos partikkeli on väärä tai se on liitetty väärän sanan perään, saattaa koko lauseen merkitys muuttua:
| 페까가 물고기를 먹어요. | Pekka syö kalaa. |
| 페까를 물고기가 먹어요. | Pekkaa syö kala. |
| 물고기를 페까가 먹어요. | Kalaa syö Pekka. |
| 물고기가 페까를 먹어요. | Kala syö Pekkaa. |
Yllä olevista esimerkeistä voidaan päätellä, että partikkeli 가 osoittaa tässä esimerkissä lauseen subjektin (tekijän) ja partikkelia 를 on käytetty ilmaisemaan suomen partitiivia. Mikäli partikkelit liitetään väärän sanan perään, niin koko lauseen merkitys muuttuu. Huomionarvoinen seikka esimerkeissä on se, että partikkeli on kiinnitetty tosiaan suoraan substantiivin perään. Edellisessä osassa todettiin, että kopula liitetään aina suoraan kiinni substantiiviin. Sama homma pätee myös partikkeleihin, ne ovat kuin osa sanaa niin kirjoituksen kuin ääntämisenkin kannalta.
Teemapartikkeli 는 tai 은 määrittää lauseen puheenaiheen (eli topiikin eli teeman). Se liitetään suoraan substantiivin, adverbin tai toisen partikkelin perään. Sitä käytetään kun halutaan asettaa lauseelle jokin yleinen puheenaihe, vaihtaa nykyistä puheenaihetta tai erityisesti korostaa, painottaa tai selventää mistä on milloinkin puhe. Lauseen tärkein asia tulee teemapartikkelin jälkeen, voisi ajatella, että siihen on kiinnitetty näkymätön nuoli, joka osoittaa oikealle. Jos teemapartikkelia halutaan erityisesti korostaa suomennettaessa, niin se voidaan kääntää "mitä tulee ~" tai "~ puolestaan". Usein teemapartikkelin määrittämä sana kääntyy kuitenkin suoraan lauseen subjektiksi (eli tekijäksi), koska vastaavaa ilmaisutapaa ei suomen kielessä ole. Muotoa 는 käytetään silloin kun partikkelia edeltävä sana päättyy vokaaliin ja muotoa 은 silloin kun edeltävä sana päättyy konsonanttiin.
| Substantiivi + 는/은 |
| Edeltävä sana päättyy vokaaliin --> 는, esim. 친구는 |
| Edeltävä sana päättyy konsonanttiin --> 은, esim. 학생은 |
| 장미는 꽃이에요. | Mitä tulee ruusuun, on kukka. (Ruusu on kukka.) |
| 밥은 음식이에요. | Mitä tulee riisiin, on ruokaa. (Riisi on ruokaa.) |
| 닭은 수탉아니에요. | Kana puolestaan ei ole kukko. (Kana ei ole kukko.) |
| 형은 경찰관아니야. 그는 소방관이야. | Isoveli puolestaan ei ole poliisi. Mitä häneen tulee, on palomies. |
| (Isoveli ei ole poliisi. Hän on palomies.) | |
| 나는 학생이야. | Minä puolestani olen opiskelija. (Minä olen opiskelija.) |
| 나는 실랴예요. | Mitä tulee minuun, olen Silja. (Minä olen Silja.) |
Koreassa käytetään varsin niukasti persoonapronomineja. Erityisesti vastapuoleen viittaminen sanoilla "sinä" tai "te" yritetään vähentää minimiin, koska niin suorasukainen viittaaminen toiseen ihmiseen koetaan töykenä ja röyhkeänä. Tässä osassa nähdään myöhemmin yksi keino kyseisten sanojen kiertämiseen. Yleisesti ottaen se kuka on ja mitä selviää kontekstista (asiayhteydestä), joten turhat persoonapronominit jätetään pois. Siispä, kuten edellisessä kappaleessa jo opittiin, itsensä voi esitellä myös ilman sanaa "minä":
실랴예요. - Olen Silja.
Persoonapronominien poisjättäminen voidaan laajentaa suuremmallekin käyttöalalle: Kun puheenaihe on kerran osoitettu teemapartikkelin avulla, sitä ei tarvitse enää toistaa joka lauseessa, jos se on kaikkien keskustelun osapuolten tiedossa. Puheenaihe (ja/tai subjekti) voidaan siis jättää kokonaan mainitsematta, mikäli kaikki keskustelijat tietävät jo mistä on kyse tai se käy ilmi kontekstista. Esimerkki kontekstista selviämisestä voi olla vaikkapa tilanne, jossa kaksi henkilöä keskustelee ja toinen esittää kysymyksen "onko nälkä?" toiselle henkilölle. Puheenaihetta "sinä" ei tarvitse mainita, koska tietysti kahden kesken esitetty suora kysymys koskee juuri toista keskustelun osapuolta. Jos se koskeekin vaikka hänen äitiään, niin silloin se on erikseen mainittava: "Onko äidilläsi nälkä?"
| 카이사는 언니야. 핀란드 사람이야. | Mitä tulee Kaisaan, on isosisko. On suomalainen. |
| (Kaisa on isosiskoni. [Hän/Kaisa] on suomalainen.) |
Teemapartikkelin avulla voidaan verrata asioita toisiinsa ja korostaa niiden välistä eroavaisuutta.
| 페까: 핀란드 사람이에요. | Olen suomalainen. |
| 이슬: 나는 한국 사람이에요. | Minä puolestani olen korealainen. (Minäpä taas olen korealainen.) |
Partikkeli 도 ilmaisee substantiivin perään liitettynä, että aikaisemmin sanottu asia pitää paikkansa myös toisen asian kohdalla. Se voidaa suomentaa “myös” tai liittämällä substantiiviin liitepartikkeli “-kin” (ja kielteisessä muodossa ”-kään”). Käytännössä 도 ajaa saman asian kuin 는/은 mutta se ilmaisee, että sen määrittämä sana on sama asia kuin jokin aikaisemmin mainittu asia.
| Substantiivi + 도 |
| Esim. 선생님도 - myös opettaja/opettajakin |
| 페까: 나는 학생이에요. |
| 이슬: 나도 학생이에요. |
| Pekka: Mitä minuun tulee, olen opiskelija. (Minä olen opiskelija.) |
| Iseul: Minäkin olen opiskelija./Myös minä olen opiskelija. |
Yllä Iseulin vastauksessa teemapartikkeli 은/는 on korvattu mukaanlukevalla partikkelilla 도. Ensin Pekka totetaa, että hän on opiskelija. Iseul ei vain toista samaa lausetta kuin Pekka, vaan hän käyttää partikkelia 도 ilmoittamaan, että myös hänet voi laskea opiskelijoiden joukkoon.
| 개는 동물이에요. - Mitä koiraan tulee, on eläin. (Koira on eläin.) |
| 고양이도 동물이에요. - Kissakin on eläin./Myös kissa on eläin. |
| 빵은 음식이에요. - Mitä leipään tulee, on ruokaa. (Leipä on ruokaa.) |
| 밥도 음식이에요. - Riisikin on ruokaa./Myös riisi on ruokaa. |
| 카이사는 일본 사람아니에요. - Kaisa ei ole japanilainen. |
| 안띠도 일본 사람아니에요. - Anttikaan ei ole japanilainen. |
| 안띠: 창씨, 중국 사람이에요? |
| 창: 네, 중국 사람이에요. |
| 안띠: 밍씨도 중국 사람이에요? |
| 창: 네, 이에요. |
| 안띠: 현기씨도 중국 사람이에요? |
| 창: 아니요, 중국 사람아니에요. 현기씨는 한국 사람이에요 |
| Antti: Chang, kiinalainen henkilö? (Chang, oletko sinä kiinalainen?) |
| Chang: Kyllä, olen kiinalainen. |
| Antti: Onko myös Ming kiinalainen? |
| Chang: Kyllä on. |
| Antti: Onko myös Hyeonki kiinalainen? |
| Chang: Ei, (hän) ei ole kiinalainen. Hyeonki on korealainen. |
Esimerkeistä jälkimmäisessä, Antin ja Changin välisessä keskustelussa, tulee ilmi muutama uusi asia. Tittelisuffiksi 씨 liitetään henkilöiden nimeen osoittamaan kohteliaisuutta. Henkilön puhutteleminen nimeltä on yksi tapa kiertää liian suorasukainen ja usein jopa töykeänä pidetty "sinä"-sanan (당신) käyttö. 씨 voidaan liittää joko henkilön koko nimeen tai ainoastaan etunimeen, mutta ei koskaan pelkkään sukunimeen. Huomaathan muuten, että kuten itä-aasialaiset yleensäkin, niin myös korealaiset kirjoittavat koko nimensä muodossa [sukunimi] + [etunimi]. Kuitenkin kun länsimaalaiset ihmiset esimerkiksi esittelevät itsensä koreaksi, niin tapana on käyttää meille normaalia järjestystä [etunimi] + [sukunimi].
Huomaa, että vastatessaan toiseen Antin esittämään kysymykseen Chang ei enää toista osaa Antin kysymyksestä, hän vastaa ainoastaan: 네, 이에요. Pitkän kaavan mukainen vastaus kuuluisi: 네, 밍씨도 중국 사람이에요. Chang ei kuitenkaan vastaa näin, koska poisjätetyt sanat voidaan ymmärtää kontekstista. Näinhän tehtiin myös teemapartikkelin kanssa.
도 lisää mukaanlukevan ominaisuuden aina juuri siihen tiettyyn subtantiiviin, joka perään se on liitetty: 나도 학생이에요. - Minäkin olen opiskelija. Jos halutaan sanoa, että "minä olen myös opiskelija" (se lisäksi että olen jotain muuta), niin 도-partikkelia ei voida käyttää. Tällöin voidaan käyttää adverbia 또.
카이사: 나는 선생이에요. 또 나는 학생이에요. - Minä olen opettaja. Minä olen lisäksi opiskelija. (Sen lisäksi että olen opettaja, olen samalla myös opiskelija)
Tunnistepartikkeli 가/이 esittelee kuulijalle ennaltatiedetystä tilanteesta poimitun uuden asian eli kun on tarpeen määritellä kenestä tai mistä on oikein kyse. Tästä syystä sitä käytetään usein kysyttäessä kysymyksiä ja vastauksissa näihin kysymyksiin. Lauseen tärkein asia tulee ennen tunnistepartikkelia eli jos tunnistepartikkeliin liitettäisiin samalla tavalla näkymätön nuoli kuin teemapartikkeliin, niin se osoittaisi vasemmalle. Jos tunnistepartikkelille halutaan yrittää kehittää jonkinlaista erityistä suomennosta ja tapaa korostaa sitä käännettäessä koreasta suomeen, niin "juuri ~ eikä mikään muu" voisi olla jotain sinne päin.
Tunnistepartikkelia kutsutaan myös usein subjektipartikkeliksi, koska sen määrittämä sana on korean kielessä subjekti (*, joka myöskin usein suomennetaan lauseen subjektiksi mutta ei läheskään aina. Tämän takia ei todellakaan kannata vetää yhtäsuuruusmerkkiä suomen ja korean subjektien välille vaan ajatella partikkelia 가/이 tunnistepartikkelina, joka identifioi tietyn asian laajemmasta joukosta.
(* Toisaalta, en ole enää edes kovin varma siitä, pitäisikö korean kielessä edes olla ollenkaan sellaista käsitettä kuin subjekti vai onko se vain yksi länsimaisiin kieliin tottuneiden ihmisten tapa yrittää runnoa korea samaan muottiin kuin esimerkiksi germaaniset kielet, joissa subjekti on aina pakollinen (vertaa esimerkiksi englannin ilmaisuun "it is raining" tai saksan "es regnet" jne.). Koreassahan lauseen ainoa pakollinen elementti on predikaatti, mutta tästä myöhemmin lisää. Jos et saanut edellisestä mitään tolkkua, niin älä välitä, tässä tämän ja edellisen kappaleen sisällöt pähkinänkuoressa: 가/이 on tunnistepartikkeli, ei subjektipartikkeli.
| Substantiivi + 가/이 |
| Edeltävä sana päättyy vokaaliin --> 가, esim. 친구가 |
| Edeltävä sana päättyy konsonanttiin --> 이, esim. 학생이 |
| 장미가 꽃이에요. | Juuri ruusu eikä mikään muu on kukka. (Ruusu on kukka.) |
| 밥이 음식이에요. | Juuri riisi on ruokaa. (Riisi on ruokaa.) |
| 내가 학생이야. | Juuri minä olen opiskelija. (Minä olen opiskelija.) |
| 내가 실랴예요. | Juuri minä olen Silja. (Minä olen Silja.) |
Huomaa, että sana 나 muuttuu muotoon 내 kun sitä seuraa tunnistepartikkeli 가. Eli siis 나 + 가 = 내 가.
| A: 이름이 뭐예요? - Nimi on mikä? (Mikä nimesi on?) |
| B: 실랴이에요. - Olen Silja. |
A:n kysymyksessä sanaan "이름" on liitetty partikkeli 이, koska koska kysymyksen tarkoituksena on selvittää mikä tämä tuntematon nimi on. Kysymyssana 뭐 tarkoittaa "mikä, mitä". Se on oikeasti lyhennys pidemmästä muodosta 무엇 ja sitä käytetään yleisesti puhekielessä. Oikeastaan vastauksen "실랴이에요" pitäisi kuulua "실랴가 이에요" eli "(Minä) olen tietysti ja tasantarkkaan Silja", koska "Silja" on uutta tietoa kysyjälle. Puhuttaessa tunnistepartikkeli kuitenkin jätetään usein kokonaan pois, koska sitä ei tarvita, asia tulee muutenkin selväksi.
| 실랴는 핀란드 사람이예요. - Mitä tulee Siljaan, (hän) on juurikin suomalainen. (Silja on suomalainen.) |
Edellisessä esimerkissä tulee hyvin ilmi se, ettei korean subjekti ole sama asia kuin suomen subjekti. Esimerkissä 핀란드 사람:ia määritettään partikkelilla 이, mutta sitä ei silti voi mitenkään suomentaa lauseen subjektiksi. Toisin sanoen, unohtakaa koko subjektipartikkeli-höpsötys, menette kuitenkin vain sekaisin, ja käyttäkään mieluummin termiä tunnistepartikkeli.
Suomalaisille 는/은 ja 가/이 erottaminen toisistaan saattaa olla hieman hankalaa, koska suomessa vastaavia kielioppirakenteita ei ole. Koska molempien partikkelien määrittämät substantiivit suomennetaan suomennetaan usein subjektiksi, eron havaitseminen hankaloituu. Siksipä yritän tässä vielä hieman avata tätä asiaa. Pohjimmiltaan on kyse painotuserosta: 는/은 painottaa asiaa, joka tulee sen jälkeen (nuoli oikealle) ja 가/이 taas asiaa, joka edeltää sitä (nuoli vasemmalle).
| 나는 실랴예요. | Minä olen Silja. |
| 내가 실랴예요. | Minä olen Silja. |
Molemmat lauseet siis voidaan suomentaa "minä olen Silja" (ainakin noin irtonaisina ilman tarkempaa kontekstia). Ensimmäisessä lauseessa on käytetty teemapartikkelia, jonka avulla on haluttu antaa lauseelle yleinen puheenaihe, minä. Lauseessa painotetaan sitä että ollaan jotain (eli tässä tapauksessa Silja). Seuraavassa lauseessa sana "minä" on merkitty tunnistepartikkelilla. Tässä lauseessa taas painotetaan sitä kuka on Silja.
| A: 당신은 누구예요? - Mitä sinuun tulee, kuka olet? (Kuka sinä olet?) |
| B: 저는 실랴예요. - Mitä minuun tulee, olen Silja. (Minä olen Silja.) |
Edellisessä esimerkissä puheenaiheena on ennalta tunnettu asia "sinä", josta halutaan tarkempia tietoja (kuka). Vastauksessa lauseen puheenaiheena on taas "minä", josta annetaan lisätietoja (Silja). Kiinnostavin asia lauseessa tulee siis vasta teemapartikkelin jälkeen.
Edellä esitettyyn kysymykseen "kuka sinä olet?" ei voi vastata "저가 실랴예요". Muutoin kysyjä todennäköisesti sanoisi hämmentyneenä että väitinkö muka ettet olisi. Sen sijaan sitä voi käyttää vastauksena seuraavanlaisessa tilanteessa:
| A: 실랴가 누구예요? - Kuka on Silja? |
| B: 저가 실랴예요. - Silja olen juuri minä. (Minä olen Silja.) |
Tässä lauseessa puhuja taas tietää, että on olemassa sellainen henkilö kuin "Silja", mutta hän ei tiedä kuka tämä Silja oikein on. Sen takia hän yrittää tunnistaa Siljan käyttämällä tunnistepartikkelia. Vastauksessa käytetään myös tunnistepartikkelia, tällä kertaa teroittamaan sitä, että "juuri minä eikä kukaan muu" on Silja. Lauseen tärkein asia siis edeltää tunnistepartikkelia.
Yhteenvetona eroavaisuuksista:
| 저는 실랴예요. - Mitä minuun tulee, olen Silja. (Minä olen Silja.) |
| 저가 실랴예요. - Juuri minä eikä kukaan muu on Silja. (Minä olen Silja.) |
| 누가 실랴예요? - Kuka (näistä kaikista ihmisistä) on Silja? (Kysymyksellä yritetään tunnistaa Silja suuremmasta joukosta.) |
| 누군 실랴예요? - Kuka ihmeen kumma on Silja? (Kukaan täällä olevista, minä mukaan lukien, ei ole Silja.) |
| 실랴가 누구예요? - Kuka on Silja? ("Kuka tämä Silja nyt sitten on?". Puhuja yrittää saada tietoonsa sen kuka täsmälleen on Silja. Kysymyksellä haetaan siis lisäselvitystä siihen kenestä puhutaan, esimerkiksi tilanteessa, jossa joku yhtäkkiä alkaa puhua Siljasta.) |
| 실랴는 누구예요? - Siljasta puheenollen, kuka hän on? (Kuka on Silja?) |
Pistit varmaankin merkille sanat 누가 ja 누군. Kysessä on taas kerran sanojen yhteensulautumat. Sana 누가 syntyy tietysti silloin kun kysymyssanaa 누구 seuraa partikkeli 가 (누구 + 가 = 누가) ja sana 누군 on tuloksena siitä kun teemapartikkeli 은 seuraa kysymyssanaa 누구 (누구 + 은 = 누군). Näihin yhteensulautumiin on vaan yksinkertaisesti totuteltava, ne ovat sitä paitsi hyvin yleisiä.
| Edellinen | | Kieliopin sisällysluetteloon | | Seuraava |
Sivua päivitetty viimeksi 26.2.2013
Jaa tämä sivu: